Alkoholismi etenee kuin juna Tampereelta Helsinkiin
Ostat pikku krapuloissasi junalipun Helsinkiin Tampereen rautatieaseman automaatista ja Intercityyn noustessasi mietit eilistä….sulkkisvoiton jälkeinen euforia vaati vielä boostaamista eli pari bisseä lähti Ärrältä mukaan Iltalehden kylkeen. Ekan kaljan valuessa ruokatorvea pitkin huikea hyvänolontunne valtasi koko kropan ja koiralenkillä hait vielä lähisalesta sixpackin. ”Täytyy toppuutella vähän tätä juomista” mietit, kun kaljaa on mennyt arki-iltoina useamminkin ja Iltalehden alkoholikysely ponnautti barometrit punaiselle. ”Noh, tää on vielä hallinnassa, mutta naapurin Jannen kannattaisi tehdä toi kysely, kun se vetää kaljaa päivittäin eikä käy edes töissä. Taidan piruuttani tipauttaa lehden sen postilaatikkoon”. Sixpack hupeni nettiä selaillessa ja muistit sen jekkupullon työvaatekassissa. Vetelit pullosta pitkiä siivuja tummaa eliksiiriä sisuksiisi suihkun valuessa pitkin pelin väsyttämää kroppaasi, tungit tyhjän pullon vaimon iänikuisten pumpulipallojen alle roskikseen, nopea suuvedellä kurlaus ja vaakatasoon.
Kuorsauksen hurahtaessa käyntiin myös alkoholismin juna nytkähti liikkeelle.
Lempäälä – Toijala
Lempäälän ja Toijalan nuokkuvat asemat ohitetaan rauhalliseen tahtiin. Krapulaisen nihkeä olemus vaati kohennusta ja päädyt ravintolavaunuun. Pureskelet Renniet korvennukseen ja pari tuoppia holahtaa vartissa. Olotila alkaa normalisoitua. Laitat pomolle viestin, että korona jyllää jo kolmatta kertaa tänä vuonna etkä pääse duuniin. Pieni valhe ei omatuntoa paljon heilauta, koska Laitinenhan on jatkuvasti rokulissa. Sitä paitsi paahdoit ylitöitä taas koko alkuviikon niin nyt voi hyvällä omatunnolla vähän relata. Emännältä kilahtaa puhelimeen viesti, jossa se jaksaa taas naputtaa: ”missä hemmetissä oot, sun piti viedä Aino hammaslääkäriin??”. ”Ai niin, jouduin työkeikalle, ajelen just Turkuun hakeen kuormaa” vastaan ja muijalta tulee surunaama. ”Ei voi olla totta” se vaahtoaa ”sun auto on pihassa niin et todellakaan ole töissä”. Helvetin helvetti, ikinä ei saa olla missään rauhassa. Kaivat jemmapulloa kassista ja käteen osuu ruttaantunut pahvinen lääkepakkaus ja huuhtaiset verenpainepillerin kirkkaalla alas. Taas tulee muijalta viesti; ”mä en kestä sua, mun aikataulut meni taas ihan uusiksi senkin kusipää!”. Pistät puhelimen kiinni, haet tuopin ja Iltalehden. Hemmetti, kun maha on sekaisin, korventaa koko yläkroppaa. Tää päivä piti olla kokonaan ilman alkoa, mutta muija on niin ärsyttävä, ettei hermo kestä olla selvinpäin. Haet vielä pari tuoppia tiskiltä. Asemalaiturin taulussa kajastaa teksti; Hämeenlinna.
Junan lähtiessä taas liikkeelle myös alkoholismin varhaisen vaiheen ratas keikahtaa peruuttamattomasti keskivaihteelle.
Hämeenlinna – Riihimäki – Hyvinkää
Sydän alkaa muljahdella, mutta yskäiset pari kertaa niin syke taas tasoittuu. Jokohan ravintolavaunun mauton carbonara pysyisi sisällä. Näpyttelet koodin ja luuri on taas auki. Laitat whatsapin laulamaan Hesan jätkille; kuka lähtee baariin ja perään kymmenen erilaista hassunhauskaa emojia. Viime kuukaudet olet nyhjöttänyt illat yksin autotallissa appiukon venettä korjaillen ja Kukkoa nappaillen. Kuulit muijan joskus sanovan isälleen puhelimessa, että ”kyllä se juominen vähenee, kun se saa illoiksi jotain mielekästä näprättävää”. Nautitkin nuorempana käsillä tekemisestä, mutta veneprojekti ei vaan oikein etene, kun oot niin saakelin väsynyt koko ajan eikä oikeastaan kiinnostakaan. Tyhjät kukkotölkit saat kyllä hyvin jemmaan sinne veneen salaluukkuun ja mahtuu niitä yllättävän paljon autotallin perällä lojuvaan suksiboxiinkin. Juna liukuu kiskoilla eteenpäin. Tuoppeja on valunut kurkusta alas jo toistakymmentä ja onneksi on omatkin nestemäiset eväät kassissa. Maha on niin saakelin sekaisin ja vessassa ravatessa muutama huikka kirkasta turruttaa ahdistusta, joka koittaa sinnikkäästi nousta rintaan. Mikä vittu tossa pumpussa on nykyään vikana. Varsinkin aamuisin sydän hakkaa niin, ettei kehtaa töissä kahvihuoneeseen mennä sufeelle porukoiden kanssa. Pomo imee viimeisetkin mehut äijästä eikä sille mikään tunnu riittävän. Unet on katkonaisia ja senkin takia on tullut tissuteltua kaiket illat. Kaivat luottokorttilaskun kassista, kun tekstari muistuttaa eräpäivästä. Tsekkaat ostoja ja ihan helvetin monta Alkokeikkaa on kuitissa. Maksat laskun ja ruttaat paperin syvälle junan roskikseen, poissa silmistä, poissa mielestä. Luet Iltalehdestä jonkun julkkiksen kuolemasta, joi itsensä hengiltä. Hitto mikä juoppo! Kyllä kuka tahansa pystyy korkin kiinni pitään, kun pitää vaan. Itsekin pitäisi vähentää. Päätät jättää kirkkaat pois, eihän kalja oikeastaan ole edes alkoholia. Tarjoilija mulkoilee tuoppia hakiessa ja selität sille, että yleensä et oikeastaan edes juo, mutta nyt on poikkeustapaus heittää märkää, kun on synttärit. Mietit mielessäsi, että ei tietenkään mun omat synttärit, mutta jonkun synttärit tänään on joka tapauksessa.
Juna liukuu huomaamatta Hyvinkään asemalle ja samalla alkoholismin vaihdelaitteisto luiskahtaa krooniseen vaiheeseen.
Pasila
Pomo laittaa viestiä, että haluaa tällä kertaa todistuksen koronasta. Voi helvetti, mikä kyylä. Kai sitä meikä itse tietää, koska on kipee ja koska ei. Naukkaiset loput kassinlämpöisestä Leijonasta ja sydän alkaa taas väristä kuin Hittimittarin alkutunnari aikoinaan. Kaivat taskusta Propralit, pureskelet pari kymppimillistä ja näpytät samalla pomolle vastausta. Sormi osuu ”lähetä” napille kesken lauseen ja kiroilet, että nythän se saatana luulee, että muka kännissä lähetän sille viestiä. Muotoilet loppuviestin huolellisesti, että yskä on niin jäätävä ja viesti lähti vähän lapasesta. Pomon vastaus valaisee näytön saman tien; todistus huomenna tai tulee kenkää. Hitto, kun on ne varoituksetkin alla. Vaivut synkkyyteen, kun kukaan ei ymmärrä elämäsi rankkuutta. Laitat muijalle itsesäälin valheellisessa syleilyssä viestin, että oot pilannut sen ja lasten elämän ja paras olisi, kun hyppäisit junan alle. Räkä alkaa valua pitkin turkkilaisen parturin trimmaamaa partaasi ja naama vääntyy irvistykseen, kun laitat vielä perään, että kukaan ei voi tällaista paskaa rakastaa, se on nyt hyvästi. Suljet puhelimen taas kokonaan. Suoritat hetkellisen välikuoleman ja säpsähdät hereille junan jarrujen kirskuessa. Tikkurilan asema on mustanaan töistä kotiin kiiruhtavia hahmoja. Tunnet omituisen kaihon sisälläsi, mutta hetkessä muistat, että ravintolavaunuhan menee kohta kiinni.
Alkoholismin loppuluisu on vääjäämättä horjahtanut terminaalivaiheeseen.
Helsinki
Haet tuopin. Kohtahan pääset pitkästä aikaa radalle jätkien kanssa niin saa kerrankin kunnolla ryypätä. Hitto, kun kalja ei tuo enää mitään nostetta eikä nouse edes yhtään päähän. Käyt taas vessassa ja pistävä vatsakipu jähmettää hetkeksi. Helvetti, kun ei voi sinne puoskarillekaan enää mennä. Viimeksi se tyrkytti jotain Audit testiä täytettäväksi ja heitit sen roskiin jo vastaanoton aulassa. Ravintolavaunun tiskillä likka sanoo, että tarjoilu on nyt loppu. Rähjäät sille hetken, mutta junan jarruttaessa horjahdat rajusti ja lyöt pääsi lasivitriiniin. Lasi helähtää rikki viiltäen ohimoosi syvän veneenmuotoisen haavan. Vajoat maahan lämpimään tunnottomuuteen. Jonossa oleva tyttö kirkuu äitiä ja tarjoilija säntäilee tiskin takana aukoen suutaan kuin akvaariosta lattialle hypännyt tiikeribarbi. Pääsi ympärille valunut rubiininpunainen tahmea verilammikko sotkeentuu ympärilläsi säntäilevien ihmisen kengänpohjiin ja sinä näytät rauhalliselta. Todella rauhalliselta.
Junan kaiuttimista kuuluu naisen monotoninen ääni: saavumme Helsinkiin.
Alkoholismi on salakavalasti etenevä ennenaikaiseen kuolemaan johtava sairaus. Millä asemalla sinä hyppäät pois?
// kati tommila
