Läheinen on alkoholismin – ei alkoholistin – uhri

Alkoholistin kanssa tai lähellä eläminen on raskasta ja turhauttavaa. Juomattomana kautenaan alkoholisti luo ympärilleen toivoa paremmasta. Hän hyvittää juomistaan siihen hetkeen saakka, jolloin riippuvuuden pakottava voima pyyhkii pois lupaukset ja saa alkoholistin kieltämään, että mitään ongelmaa ei juomisesta ole ikinä ollutkaan. Valehtelun ja petostenkin jälkeen läheisen toivo syttyy aina ja uudestaan ja sammuu yhtä usein. Elämä pyörii juomisen ehdoilla.

Peittelyä ja mahdollistamista

Läheinen saattaa tietämättään mahdollistaa alkoholistin juomista peittelemällä ja suojelemalla ja aina uuden mahdollisuuden antamalla. Läheinen on alkoholismin uhri, kärsivä ja epätoivoinen. Läheinen laittaa omat tarpeensa syrjään ja elää alkoholistin ehdoilla, kaikkiin käänteisiin sopeutuen. Tukahduttaa oman oikeutensa elää pakonomaisella tarpeella yrittää hallita alkoholistin elämää ja tekemisiä.

Monesti lähipiirin ulkopuolella ei ongelmasta tiedetä, eikä siitä keskenään osata tai uskalleta puhua. Ei tiedetä mitä tehdä. Pelätään asian paljastumista muille. Pelätään miten alkoholisti reagoi. Ajautuuko taas juomaan, jos asian ottaa puheeksi.

Jäädä vai jättää?

Jätä se, sanoo ehkä ulkopuolinen. Välien katkaiseminen on vaikeaaa. Pelätään pärjäämistä, ei haluta tai ainakaan pystytä luopumaan ihmissuhteesta, joka on joskus ollut hyvä. Ei lastaan, sisarustaan, vanhempaansa, puolisoaan, ylipäätään rakasta ihmistä voi hylätä. Mutta jos se on ainoa keino havahduttaa ja auttaa? Viimeinen keino, kun kaikki muu on jo käytetty. Paras rakkauden osoitus alkoholistia kohtaan voi olla tiukkaan valintatilanteeseen asettaminen. Joko avun hakeminen tai suhteen katkeaminen. Tilanne ei muutu toivomalla vaan toiminnalla.

Läheisen muistilista:

  • Alkoholismi ei ole kenenkään syy
  • Alkoholistia ei voi auttaa suojelemalla ja paapomalla
  • Toista ei voi rakastaa raittiiksi mutta hänet voi hyysätä hautaan
  • Alkoholismi on sairaus, jonka tuhoisa vaikutus ulottuu kaikkiin elämän osa-alueisiin
  • Alkoholistin läheisellä on oikeus omaan elämään ilman alkoholismin varjoa
  • Läheinen tarvitsee apua siinä missä alkoholistikin

// virpi multanen

Jaa somessa

Tarvitsetko apua?

Maksuton konsultaatio

Mä oon Tatu Varpukari, 48-vuotias tamperelainen raitis alkoholisti. Mun elämässä on sattunut ja tapahtunut. Oon opiskellut, urheillut, musisoinut, tehnyt useammankin uran, saanut kaksi mahtavaa poikaa ja ehtinyt pari kertaa naimisiin. Oon ollut puoliso monelle, kaveri sadoille ja ystäväkin usealle. Oon nauttinut elämästä ja pitänyt hauskaa.

Voi kai sanoa, että oon menestynyt hyvin kaikessa mihin oon ryhtynyt. Opiskelut päätin maisterin paperit taskussa ja työura eteni tuotepäälliköstä toimitusjohtajaksi melkoisella vauhdilla. Urheilussakin pärjäsin ja menestyin.

Ja sit mä oon juonut. Juomisessa menestyin kaikkein parhaiten. 20 vuotta join ja juhlin kavereiden kanssa joka ainoa viikonloppu. Lisäksi juhlin opiskeluaikojen bileissä, työmatkoilla, pelireissuilla, synttäreillä ja nimppareilla, pääsiäisenä ja loppiaisena, jouluna ja juhannuksena. Jos juomiseen ei ollut sopivaa tilannetta, niin järjestin sellaisen. Hitaasti mutta varmasti opetin itseni juopoksi.

Samankaltaiset artikkelit