Alkoholisti – säälittävä paskahousu?
Miksei elämäänsä tuhoava juoppo vain laita korkkia kiinni? Miksei se tajua lopettaa edes siinä vaiheessa kun duunit on lähtemässä alta, perhe hajoaa ja oma terveys alkaa pettää?
Onko alkoholisti selkärangaton lapamato, joka ei vaan viitsi lopettaa dokaamista?
Riippuvuus on sairaus
Alkoholismi ja riippuvuussairaudet yleensä ovat niin monitahoisia, että niihin liittyviin kysymyksiin ei ole yksiselitteisiä vastauksia. Kurkistetaan taas kerran siihen mitä tiedetään, niin päästään hiukan pintaa syvemmälle.
WHO määrittelee ICD10 -järjestelmässään alkoholismin riippuvuussairausoireyhtymäksi. Oireyhtymän kriteerit täyttyvät, jos vähintään kolme kuudesta alla mainitusta kohdasta toteutuvat.
- Sinulla on voimakas himo tai pakonomainen tarve juoda alkoholia.
- Kykysi hallita alkoholin käytön aloittamista, määrää tai lopettamista on heikentynyt.
- Juomisen lopettaminen tai vähentäminen aiheuttaa sinulle vieroitusoireita. Vieroitusoireet ilmenevät
- Fyysisenä ja henkisenä pahoinvointina
- Juomisen jatkamisena oireiden poistamiseksi
- Sietokykysi kasvaa.
- Joudut lisäämään juomamääriä saman vaikutuksen saavuttamiseksi
- Entinen alkoholiannos tuottaa selvästi heikomman vaikutuksen
- Alkoholi alkaa määrittää elämääsi.
- Luovut asioista, joista olet aiemmin saanut iloa ja tyydytystä
- Suuri osa ajastasi kuluu juomisen suunnitteluun, juomiseen ja juomisen vaikutuksista toipumiseen
- Olet tietoinen alkoholin aiheuttamista kiistattomista haitoista mutta jatkat juomista
WHO, ICD10, oireyhtymä.. Hmm, nämä kaikki liittyvät siihen, että määritellään sairauksia. Ei siihen, että arvioidaan henkilön tahdonvoiman puutetta, laiskuutta tai kyvyttömyyttä tehdä päätöksiä. Alkoholisti on ihminen, joka on sairastunut riippuvuusoireyhtymään nimeltä alkoholismi. Sairastunut. Piste.
Tätä ei vieläkään tajuta. Sairaus on jotain mitä pitää hoitaa. Ei jotain mitä pitää suureen ääneen paheksua, dissata, piilottaa tai vähätellä. Ymmärryksen puute johtaa siihen, että suurin osa alkoholisteista kokee jäävänsä kokonaan ilman apua.
Hain apua, päädyin Alkoon
Juttelin eilen äskettäin eläkkeelle jääneen herran kanssa. Hän oli juuri päässyt parin viikon sairaala- ja katkoreissulta kotiin. Hänellä oli motivaatio etsiä apua ja alkaa hoitamaan sairauttaan. Hän soitti toiveikkaana terveyskeskukseen varatakseen aikaa omalääkärille. Puhelimeen vastannut hoitaja oli kysynyt lääkäriin hakeutumisen syytä. Kun asiakas kertoi syyksi alkoholiongelman, niin vastaus oli sanasta sanaan ”Joo, no on täällä kiireellisempiä tapauksiakin kuin te juopot. Laitan sulle ajan tonne huhtikuulle. Koitas nyt vaan ryhdistäytyä ja lopeta se ryyppääminen.”
Huhtikuulle, seitsemän kuukauden päähän. Mitä veikkaatte odotteleeko potilas seitsemän kuukautta päästäkseen 20 minuutiksi lääkäriin? Ja jos odotteleekin, niin mitäs jos lääkärin asenne on samanlainen kuin hoitajan? Tämä kuvio meni niin, että puhelun jälkeen herra käppäili Alkoon ja haki neljä pulloa kossua.
Työelämässä ollessaan hän oli hakenut apua työterveydestä, tässä tapauksessa Mehiläisestä. Työterveyden ”apu” oli ollut painostus antabuksen aloittamiseen ja kehotus hakeutua AA-ryhmään. That’s it, nothing else.
Alkoholistin vastuu
Mikään yllä kirjoitettu ei tietenkään vapauta alkoholistia vastuusta. Alkoholistin vastuulla on etsiä apua ja pyrkiä aktiivisesti hoitamaan sairauttaan. Sairauteen liittyvän häpeän ja syyllisyyden vuoksi alkoholistille kynnys avun hakemiseen on poikkeuksellisen korkea. Ja avun hakemisen aikaikkuna on äärimmäisen kapea.
Kunnollista apua pitäisi olla tarjolla mutta näin ei ole. Luvut kertovat karua kieltä; julkisella puolella hoidossa olevista alkoholisteista raitistuu alle 1%. Yksityisen terveydenhuollon tilastot eivät ilman kaunistelua juuri tästä eroa. Parempiin tuloksiin pitää pystyä. Koko päihdehoitojärjestelmä tarvitsee ison rakenteellisen uudistuksen. Potilaiden pitää päästä hoitoon, jossa heillä on oikeasti mahdollisuus onnistua.
Parempiin tuloksiin päästään vain, jos ymmärretään, että toimivan hoidon perustana pitää olla kokemus vertaisuudesta.
// tatu varpukari
