Alkoholisti = sontageneraattori.
Alkoholismiin kuuluu poikkeuksetta krooninen valehtelu. Mun tulkinta asiaan on se, että kun alkoholistin on pakko valehdella voidakseen juoda riittävästi, niin valehtelusta tulee automaatio myös muissa asioissa. Juova alkoholisti on ammattikusettaja, joka puhuu viinin vedeksi ja mustan valkoiseksi.
Alkoholistin primääri pyrkimys on, että mikään ei pääsisi hänen ja juomisen väliin. Kaikkia tekemisiä ja sanomisia ohjaa riippuvuus, ei todellisuus. Rehellisyys, avoimuus, toisten kunnioittaminen ja moraali loistavat poissaolollaan.
Mä valehtelin kaikille ja kaikesta. Satoja kertoja lähdin ’iltalenkille’ ja hiippailin joka ainoa kerta suoraan pubiin. Paitsi silloin kun olin saanut porttikiellon tai mulle ei enää myyty. Silloin menin ulkovarastoon tai lähimetsään juomaan kätkemiäni konjakkeja. Autoa en voinut ajaa, koska selkä oli kipeä. Oikeasti olin aina kännissä. Varmuuden vuoksi vaihdoin manuaalivaihteeseen autoon, jotta selitys olisi uskottavampi. Jos kävin kebabilla kerroin vaimolle käyneeni hampurilaisella. Golf-kentällä siirsin aina palloni parempaan paikkaan. Silloinkin kun alkuperäisessä paikassa ei ollut mitään vikaa. Ihan vaan tottumuksesta.
Jossain vaiheessa alkoholisti alkaa uskoa omiin valheisiinsa ja on perusteluissaan erittäin vakuuttava. Olen väittänyt kossupullo kädessäni, että pullossa on vettä. Ja vaikka kaverini maistoi pullosta, niin pysyin edelleen kannassani. Juoppo puolustaa omaa kantaansa niin järkähtämättömästi, että läheiset saattavat alkaa epäillä omaa mielenterveyttään.
Valheiden verkosta tulee alkoholistin todellisuus. Siinä todellisuudessa alkoholisti on lopulta aina yksin. Hän ei itsekään tiedä mikä on totta ja mikä oman mielikuvituksen tuotetta. Jossain vaiheessa kupla puhkeaa ja muut ymmärtävät, että alkoholistin sanomisilla ei ole mitään tekemistä totuuden kanssa.
// tatu varpukari
