Etätyö, alkoholistin aikapommi

2020

Helmikuisena keskiviikkoaamuna 2020 tiistai-illan tenuttanut alkoholistinalku silittää paitansa, kippaa suuhunsa kourallisen Mynthoneita ja tiputtelee Visineä punoittaviin silmiinsä. Nyt alkaa se osio vuorokaudesta, jolloin todellakin pitää skarpata. Se osio, joka on PAKKO KESTÄÄ ja joka tuntuu kestävän ikuisuuden. Työpäivä. Töissä pitää esittää, että kaikki on edes suurin piirtein hyvin. Duunit pitää jotenkin hoitaa ja lounaallekin on parempi istua muiden seuraksi ettei kukaan epäile mitään.  

2021

Elokuisena maanantaiaamuna 2021 kesäloman tissutellut töihinpalaaja huokaisee helpotuksesta krapulansa keskeltä. Luojan kiitos mun ei tarvi miettiä olenko ajokunnossa ja luojan kiitos mun ei tänään ole pakko lähteä mihinkään. Ei yhtään mihinkään. Tietokone ja muutama olennainen ohjelma auki viimeistään klo 8.00, niin muut huomaa, että oon täsmällisesti rivissä juuri niinkuin pitääkin.

Ensimmäinen Teams näyttää olevan kympiltä, eikä siihen oikeastaan tarvitse valmistautua. Voisin alkaa purkamaan sähköpostijonoa mutta olo on kyllä niin hirveä, ettei pysty keskittymään eikä varmaan kunnolla kirjoittamaankaan. Päätä särkee ja suussa maistuu kuollut rotta.

Mitäs jos mä vähän loiventaisin, niin saisin homman alkuun? Jääkaapista kylmä lonkero käteen, aamu-uutiset pyörimään ja sohvalle lepuuttamaan. Ensimmäinen pitkä kulaus maistuu taivaalliselta ja aiheuttaa hyvän olon väristyksiä ympäri kehoa. Toisen kulauksen jälkeen tölkki on jo tyhjä. Menipä se nopeasti, otan vielä toisen.

Kaksi tuhtia lonkeroa vei pahimmat tärinät ja ajatuskin tuntuu luistavan jotenkuten. Nyt on mun momentum, tää pitää käyttää hyväksi. Alitajunta kertoo, että tää hetki ei tuu toistumaan enää tänään, joten nyt pitää hoitaa kaikki mahdollinen alta pois. Kolmas lonkero messiin ja Outlookin kimppuun. No nythän tää sujuu, miten se herätys olikin niin hankala. Neljännen lonkeron jälkeen kaikki pakollinen on hoidettu ja olo on ihan kohtalainen.

Nopea vilkaisu peiliin, hiukset ojennukseen ja Teams tulillle. Juttukin tuntuu luistavan, joten kerronpa työkavereille mukavasta, rentouttavasta ja sporttisesta kesälomastani. Oli niin upea ilmakin. Palaverin asiaosuuskin menee mukavasti tosin loppupuolella alkaa väsymys hiipiä puseroon ja janokin taas olis. Onneksi loppui, niin pääsee taas omaan rauhaan. Jääkaapin kautta sohvalle ja päivän viides lonkero naamariin.

Lounasaika

Kello on 12 ja seuraava palaveri alkaa kahdelta. Taidan ottaa pienet välihuilit kun tuli ne mailitkin jo hoidettua. Laitan hälyn puoli kahdeksi, niin ehdin hyvin vaikka sattuisin nukahtamaan.

Hälytys herättää ja ihmettelen missä hitossa mä oon ja onko nyt jo aamu. Tsekkaan kellosta missä mennään ja palailen todellisuuteen. Pian alkavassa palaverissa mun pitäisi kertoa suuntaviivoja syksyn liiketoimintaan. Just nyt on tosin niin helvetin paha olo, etten pysty ajattelemaan yhtään mitään. Lonkerot loppui, pitää keksiä jotain muuta. Taidan napata pari tiukkaa just ennen palaverin alkua, niin sit mä klaaraan.

Mietteistä tekoihin ja konjakkipullo auki. Ei näitä ennenkään ole mittailtu, joten kaadetaan ihan reippaasti vaan. Tää on kyllä mahtavaa ainetta, lämmittää ihanasti ja palauttaa hetken hukassa olleen toimintakyvyn. Taas vilkaisu peiliin ja palaveria vetämään.

Sehän meni yllättävän hyvin! Mä oon kuitenkin ollut lomalla, joten ei kukaan voi olettaa, että olisin kaikesta kartalla. Ja onneksi sovittiiin, että kollega tekee notesit, niin ei mee hyvät ideat hukkaan.

Työpäivä paketissa

Kyl mä voin olla ihan tyytyväinen tähän päivään ja itseeni, kaikki tuli hoidettua. Selkeesti oon ansainnut mukavan ja rennon illan. Availenpa viinipullon, laitan musaa soimaan ja kokkailen jotain hyvää. Pitäähän mun jotain syödäkin, koska huomenna mä skarppaan!

Laitan kuitenkin varmuuden vuoksi kaljaa jääkaappiin, jos kävisi niin kurjasti, että huomisaamukin on tahmea.

Tikittävä aikapommi

Sosiaalinen kontrolli on estänyt tai ainakin viivästyttänyt kymmenien tuhansien työssä käyvien alkoholistien luisumista alkoholismin viimeisiin vaiheisiin. Itsetuhoiseen, täysin hallitsemattomaan juomiseen ja totaaliseen eristäytyneisyyteen.

Keskivertosuomalainen määrittää ja arvottaa itsensä pitkälti työn kautta. ”Kyllä mä liikaa juon mutta aina olen työni hoitanut.” Vaikka fyysinen kunto on surkea, ihmissuhteet rakoilevat ja oma jaksaminen on jatkuvasti äärirajoilla niin duuni hoidetaan vaikka henki menis.

Koronan vauhdittama työskentelykulttuurin murros on monelle positiivinen ja hyvinvointia lisäävä muutos. Alkoholistille se on T-risteys. Riippuvuus näkee muutoksessa aina mahdollisuuden. Alkoholisti käyttää tietoisesti tai todennäköisesti tietämättään tilaisuuden hyväksi ja juominen lisääntyy dramaattisesti.

Eristyneisyys, yksinäisyys, ulkopuolisuuden tunne ja merkittävät muutokset ihmisten arjessa moninkertaistavat alkoholi- ja mielenterveysongelmia. Terveyspalveluiden tuottajat eivät pysty vastaamaan lisääntyneeseen avuntarpeeseen. Jonot ovat jo nyt kuukausien pituisia ja tilanne tulee eskaloitumaan nopeasti.

Nyt on aika välittää

Ihmisten välinen vuorovaikutus on muuttunut eikä palaa enää totuttuun. Jokapäiväiset, säännölliset kontaktit ovat vähissä tai saattavat puuttua kokonaan. Teams ei korvaa live-palaveria eikä Whatsapp yhteistä lounasta. Työkaveri saattaa vajota syvälle alkoholismin mustaan aukkoon ilman, että kukaan hänen luisuaan edes huomaa.

Kysele ja kuuntele, huomioi ja puutu. Kynnys toisen juomiseen puuttumiseen on poikkeuksetta korkea. Nyt, tässä uudessa tilanteessa, se on kuitenkin tärkeämpää kuin koskaan. Puuttuminen on välittämistä, välittäminen on puuttumista.

// tatu varpukari