Juhannusmietteitä

Meillä oli pari vuosikymmentä kestäneenä perinteenä ison ystäväporukan yhteinen juhannus milloin milläkin mökillä. Älyttömän kiva ja mukava setti, jota odotti aina innolla. Reipas alkoholinkäyttö kuului aina kuvioon mutta pitkään touhu oli oikeasti nimenomaan hauskanpitoa. Ja ihan mielettömän hauskaa meillä olikin. Kolme päivää kännissä parhaiden kavereiden kanssa. Silloin tuntui siltä, että mikään ei voisi olla mukavampaa.

Mun juhannukset muuttui erilaisiksi viitisentoista vuotta sitten. Kavereiden kanssa mentiin edelleen mökille mutta multa oli ilo kadonnut. Tai ainakin oleellisesti vähentynyt. Aiemmin pelattiin, vesihiihdettiin saunottiin, kuunneltiin musaa, nautittiin hengailusta ja syötiin hyvin. Tai tehtiin niitä vielä tuolloinkin mutta mulle kaikki aika pois juomisesta alkoi olla melkoista tuskaa. Olin jo niin addiktoitunut, että ahdistuin aina, jos viinaa ei ollut heti käden ulottuvilla. Mun kaikki tekeminen tähtäsi siihen, että olisin koko ajan riittävän humalassa. Oman olotilan optimointia kaiken muun kustannuksella.

Muistan kun olin aina iltaisin helpottunut siitä, että voi juoda ihan niin paljon kuin huvittaa eikä tarvitse enää tehdä mitään. Ainoa tavoite oli päästä niin känniin, että tolkku pysyy varmasti pois seuraavaan aamuun asti. Sitten kun sammumiskunto oli riittävän lähelle, voi mönkiä sänkyyn. Parhaat hetket oli vaihtuneet ystävien kanssa puuhailuista yksin sängyssä makaamiseen. Yksin maatessa päällimmäinen tunne oli helpotus; nyt oon juonut riittävästi. Sammun varmasti eikä hetkeen tarvitse murehtia mistään. Toki ennen sammumista varmistin, että sängyn vieressä oli konjakkipullo odottamassa. Siltä varalta, että heräisin yöllä. Ja tietenkin myös seuraavaa aamua varten.

Ystävät jaksoivat katsella näitä sekoilujuhannuksia käsittämättömän pitkään. Jossain vaiheessa heilläkin kuitenkin tuli mitta täyteen. Mä sähläsin, valehtelin ja sekoilin enkä taatusti ollut millään lailla hyvää seuraa. Mut olis pitänyt potkia pois yhteisistä touhuista jo paljon aikaisemmin.

Tää on mun kolmas juhannus raittiina alkoholistina. Saan viettää sen perheen kanssa urheilukentillä, friba-radalla, uimassa ja EM-kisoja katsellen. En keksi mitään mitä tekisin mielummin.

// tatu varpukari

Jaa somessa

Tarvitsetko apua?

Maksuton konsultaatio

Mä oon Tatu Varpukari, 48-vuotias tamperelainen raitis alkoholisti. Mun elämässä on sattunut ja tapahtunut. Oon opiskellut, urheillut, musisoinut, tehnyt useammankin uran, saanut kaksi mahtavaa poikaa ja ehtinyt pari kertaa naimisiin. Oon ollut puoliso monelle, kaveri sadoille ja ystäväkin usealle. Oon nauttinut elämästä ja pitänyt hauskaa.

Voi kai sanoa, että oon menestynyt hyvin kaikessa mihin oon ryhtynyt. Opiskelut päätin maisterin paperit taskussa ja työura eteni tuotepäälliköstä toimitusjohtajaksi melkoisella vauhdilla. Urheilussakin pärjäsin ja menestyin.

Ja sit mä oon juonut. Juomisessa menestyin kaikkein parhaiten. 20 vuotta join ja juhlin kavereiden kanssa joka ainoa viikonloppu. Lisäksi juhlin opiskeluaikojen bileissä, työmatkoilla, pelireissuilla, synttäreillä ja nimppareilla, pääsiäisenä ja loppiaisena, jouluna ja juhannuksena. Jos juomiseen ei ollut sopivaa tilannetta, niin järjestin sellaisen. Hitaasti mutta varmasti opetin itseni juopoksi.

Samankaltaiset artikkelit